Projekti eteni alusta loppuun suhteellisen mallikkaasti, mutten voi sanoa, että se olisi aina tuntunut kovinkaan juhlalliselta. Paikoitellen se oli melkoista puurtamista. Kovimman hinnan menetetystä ajasta maksoi tietysti perhe. Reilu kymmentuntisien päivien päätteeksi aika vietettiin tiiviisti ensimmäistä vuottaan kasvaneen tyttären kanssa, vapauttaen vaimo edes hetkeksi harrastuksiin. Oman mausteensa aikatauluihin toi aktiivinen koira, joka ei pelkällä viiden minuutin kusilenkillä pärjää.
Joka tapauksessa voitaneen todeta, että rojekti on nyt valmis ja ainakin omasta mielestäni suht onnistuneesti, sekä aikataulullisesti, että myös taloudellisesti. Lisäneliöitä tuli kokonaisuudessaan 31, joista lämpimiä 24. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, jossa ei ollut huomioitu ilmanvaihtojärjestelmän rakentamista, budjetti oli karkeasti 30 000e. Ilmanvaihtojärjestelmän hinta oli 5600e. Aivan tarkkaa seurantaa en ole suorittanut, koska pientarvikkeita tuli matkan varrella ostettua runsaastikin "talousrahastosta", mutta lopullinen kustannus asettui melko lähelle 35 000e. Samalla kylällä on teetetty muutamia vuosia sitten vastaava laajennus rakennusliikkeellä ilman koko katon vaihtoa, sekä ilmanvaihtojärjestelmää. Hinta oli kuulemma tuolloin noin 50 000. Karkeasti voitaneen siis sanoa, että noin parinkymmenentonnin tili tuli tehtyä kesän aikana. Suuria takaiskujakaan ei tullut. Jälkeenpäin ajatellen sääkin suosi osaltaan rakentajaa. Esimerkkinä viisi minuuttia aluskatteen asennuksen jälkeen tulleet sadepisarat, tuolloin ensimmäiset muutamaan viikkoon. Heinäkuussa taisi tulla kova sadeviikkokin, jonka aikana sain tehdä onnellisesti sisähommia.
Koska tein suurimman osan työstä itse ja yksin, olivat hyvät työkalut olennaisessa roolissa. Kunnolliset telineet, liukujiirisirkkeli pöydällä, kompressori, hyvät naulaimet yms. ovat avainasemassa nykypäivän rakentamisessa. Enää ei ole pakko tehdä kuten isoisä, vaikka se kunnioitettavaa onkin. Itse asiassa nykyään rintamamiestalon nähdessäni osaan aivan eri tavalla arvostaa sen sisältämää työmäärää tuolloisin välinein. Vaikkakin nyt liene todistettu, että saatan saada jotain aikaankin ja vaikka nautin suuresti käsin tekemisestä, niin mikäli joskus tulee tarve rakentaa perheelle kokonainen talo, on toteutustapa hyvin pitkälle avaimet käteen. Nyt tuntuu, että olen poistunut riittävästi mukavuusalueelta tämän teeman suhteen.
Vietin isäkuukauden 10.5-10.6, sekä kuukauden kesäloman, molemmat rakentaen aamusta iltaan. Ilman tätä kahden kuukauden täysipäiväistä rakentamista ei oltaisi tässä pisteessä. Toki etenkin loppuvaiheessa on päässyt jo vähän hölläilemään ajoittaen työskentely lähinnä viikonlopun hetkiin. Muutama "pikkuhomma", kuten kahden kuistin tolppaa asentaessa vaurioituneen terassilaatan vaihto, sekä 20 vuotta ilman eristettä olleen liesituulettimen putken villoitus odottaa toki vielä tekijäänsä, mutta nämä voidaan laskea normaaliksi omakotitalon ylläpidoksi...Joka , kuten tiedätte, jatkuu ja jatkuu:)
Blogi on toiminut itselleni hyvänä muistuttajana projektin vaiheista, etenkin näin loppuvaiheessa, kun aika kultaa muistot. Nyt katsellessani päivityksiä touko-kesäkuulta, tulee melko ahdistunut olo:) Lukukertoja on statistiikan mukaan kertynyt juuri tällä hetkellä reilut 9900, joten kymmenen tuhannen raja mennee sekin juhlallisesti rikki. Mies elää kiitoksella ja kehulla, jollaisiksi kiinnostusta osoittavat lukukerratkin tuntuvat. Kiitokset siis Teille mielenkiinnostanne:)
Tänään, kello 17 saapui Superhessut-kaukalopallojoukkue levittämään 25 kuutiota multaa. Kello 19.00 oli mullat levitetty ja jyrätty, sekä nurmikonsiemenet kylvetty ja lannoitettu. Loistavaa talkoohenkeä ja työtä! Ympyrä sulkeutuu myös kuvien keinoin.
Tästä lähdettiin:
...ja tähän tultiin:
Leppärouskunkadun vasaran pauke hiljenee...Kiitos.